Edessä oli mielenkiintoinen pitkä viikonloppu keikkojen merkeissä. Tiedossa oli paljon tuttuja ja vähemmän tuttuja yhtyeitä, niin Turussa kuin Tampereellakin.
Putki alkoi perjantaina 7.2. Turun Logomossa esiintyvillä kolmella yhtyeellä. Ensimmäisenä lavalle hyppäsi Temple Balls, joka käynnisti keikan energisellä meiningillä ja sai yleisön lämpenemään. Harmi vaan, että yleisöä ei ollut vielä saapunut paikalla enemmin, sillä täytyy sanoa, että yhtye oli todellinen yllätys. Omasta mielestäni jopa illan paras, vaikka yhtyeelle olikin annettu mahdollisuus vetää vain lyhyt setti.
Pienen tauon jälkeen Temple Ballsin energisen hard rock-setin jälkeen lavalle nousi power metal-yhtye Arion, joka itselleni ei aikaisemmin kovin tuttu yhtye ollut. Yhtye vaikutti ammattitaitoiselta ja hyvin yhteen soittavalta ryhmältä, mutta itselleni power metal ei ole ihan se kovin juttu, joten Arion jäi vähän etäiseksi itselleni.
Illan pääesiintyjä oli Sonata Arctica, ja keikan alkaessa olikin Logomon sali jo kivasti täyttynyt Sonata Arctica-faneista. Kesällä tuli kyseinen yhtye näyhtyä Sauna Openissa, mutta siellä yhtyeestä jäi vaisu vaikutelma. Täytyy sanoa, että odotukset eivät olleet kovat Saunan jälkeen. Vaikka power metal ei tosiaankaan ole se kovin juttu, niin Logomon keikalla yhtye sai käännytettyä omat ennakkoluulot positiiviseksi kokemukseksi. Kyllähän yhtye tuntui saavan paremman kontaktin yleisöön kuin kesällä. Tosin nythän bändi oli pääesiintyjä ja suurin osa yleisöstä olikin saapunut paikalle yhtyeen takia. Yhtyeen keulakuva Tony Kakko yhdessä yhtyeen kanssa tuntuivat arvostavan kovasti fanejaan ja muutenkin sympaattinen keulakuva vaikutti oleva hyvällä fiiliksellä, kuten koko yhtye. Lisäksi kyllähän yhtyeellä alkaa olla sellainen keikkasetti yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen, että moni muu yhtye saa olla kateellinen.
Lauantaina oli vuorossa jälleen Logomossa keikkailta ja ohjelmassa oli ruotsalaista rockosaamista. Henkilökohtaisesti odotukset illalle olivat kovat, sillä lavalle oli nousemassa itselleni yhtyeenä todella ylhäällä rankingissa oleva ryhmä. Lisäksi lämppärinä oli yhtye jota en aikaisemmin ollut livenä nähnyt, mutta musiikki oli tuttua ja hyväksi todettu.
Lämmittelystä vastasi sleazy rock-yhtye Crashdïet. Crashdïet avasi pelin energisenä ja hoiti lämmittelynsä erittäin ammattimaisesti, varsinkin yhtyeen laulaja Gabriel Keys oli hyvällä meiningillä ja tuntui nauttivan esiintymisestä.
Illan pääesiintyjä oli Turun illassa monesti Suomessa vieraillut Mustasch. Edellisen kerran Turussa vieraillessa yhtye veti huikean keikan ja showhun oli panostattu vaikuttavalla valoshowlla, mutta tällä kerralla lava oli rakennettu simppeliksi, tosin lavalta löytyi piano, jota käytettiin osissa biiseissä. Täytyy sanoa, että useamman Mustaschin keikan nähneenä yhtye oli vähemmän riehakkaalla tuulella. Piano-osuudet toivat keikkaan seesteisyyttä, mutta vei ehkä pois osan siitä energiasta mikä yhtyeen lavashowhun kuuluu. Yhtyeen keulakuva Ralf Gyllenhammar on karismaattinen persoona ja on aina ollut hyvä saamaan yleisön oman pikkusormensa ympärille. Täytyy sanoa, että Mustasch on todella hieno yhtye huikealla biisikatalogillaan ja livenä yhtye on aina hieno kokemus.
Logomo-keikkojen jälkeen oli aika pitää pari huilipäivää ennen kovasti odotettua the Bay Strikes Back -kiertuetta. Kiertue sisälsi kolme thrash-skenen syntyyn San Franciscossa vahvasti vaikuttanutta yhtyettä. Death Angel, Exodus ja Testament oli kiertuella ensimmäistä kertaa koskaan tällä kokoonpanolla.
Keikan avasi Death Angel, joka tulikin energisesti avamaan illan. Itselläni oli vähän epätietoisuutta mitä Death Angeliltä voi odottaa livevedossa, mutta täytyy sanoa, että Death Angel veti illan kovimman keikan. Ryhmä soitti tiukasti yhteen ja laulaja Mark Osegueda oli erittäin karismaattinen keulakuva bändille. Yksinkertaisesti voi sanoa, että huikea keikka.
Death Angelin jälkeen lavalle nousi Exodus ja tässä oli myös vähän hämärän peitossa, että missä livekunnossa kyseinen yhtye on, mutta yhtye tuntui olevan energinen ja itselleni yllätykseksi ex-Slayer kitaristi Gary Holt oli palannut yhtyeeseen, mikä ei todellakaan ollut pettymys. Yhtye veti kivan keikan, mutta kyllä jäi hiukan Death Angelin jalkoihin. Yhtyeen laulaja ”Zetro” tuntui nauttivan kovasti Tamperelaisesta yleisöstä, kuten koko yhtye.
Illan pääesiintyjä oli, itselleni eniten odotettu, Testament. Täytyy sanoa, että yhtye oli todella vaisu ja pettymys. Keikka vedettiin rutiinilla ja ammattiatidolla, mutta se keikassa olikin ongelma. Kaksi aikaisempaa yhtyettä oli hoitanut lämmittelyn hienosti ja odotus olikin, että edessä olisi illan kliimaksi, mutta valitettavasti Testament oli vaisu
ja tasapaksu. Keikan loppupuolella sattui välikohtaus jossa järkkärit raudoittivat erään katsojan jostain syystä. Yhtyeen laulaja Chuck Billy keskeytti keikan ja vaati järkkäreitä irroittamaan raudat ja yleisö yhtyi tähän myös mukaan. Keikka oli pysähdyksissä varmaan vajaan 10 minuuttia ennen kuin katsoja irroitettiin raudoista, jonka jälkeen vasta keikka jatkui. Täytyy sanoa, että välikohtauksen jälkeen yhtye lähti uudella virralla liikenteeseen ja loppukeikka olikin energiatasoltaan korkeampi kuin ennen välikohtausta. Tosin muu keikkaväki tuntui nauttivan täysin rinnoin koko Testamentin keikasta.
Viisi päivää, 8 yhtyettä. Kaiken kaikkiaan antoisa pitkä viikonloppu, jossa päähuomio kiinnittyi lämppäreiden vahvaan panokseen. Menkää ihmiset katsomaan lämppäreitä, sieltä voi löytää mukavia yllätyksiä.
Vinyyliautomaatti 