Chris Rea: Dancing With Strangers

”Dancing With Strangers” on brittiläisen laulaja/lauluntekijän 9. albumi ja joka nosti Chris Rean kansainväliseksi tähdeksi. Levy liikkuu popin, rockin ja Bluesin välimaastoissa. Tunnelmaltaan ehkä voisi kutsua blues-levyksi.

Parasta levyssä ehdottomasti on tunnelma. Levy vaatii makustelua ja se ei välttämättä aukea ihan ensi kuuntelulla. Pikkuhiljaa levy alkaa avautumaan ja jos keskittyy sanoihin, niin sieltä paljastuu Rean upeat sanoitukset. Esimerkiksi ”Curse Of The Traveller” on sanoituksiltaan Pelle Miljoonan ”Moottoritie On Kuumaa”-henkinen biisi. Levyä voi suositella kuuntelemaan pimeinä syksyn iltoina, jolloin on helppoa uppoutua ”Dancing With Strangersin” tunnelmaan.

Ostin levyn osana isompaa kasaa ja omat odotukseni levyn suhteen ei ollut kovin kovat, sillä Rea on ollut itselleni aika etäinen tuttavuus. Mutta täytyy sanoa, että kyseinen levy yllätti täysin omat odotukseni, hieno levy.

Alla olevassa videossa Chris Rea kertoo taustoista levyn teosta.

Kreator: Outcast

Tuli ostettua Kreatorin Outcast-levy Turun Levymessuilta ja tämä on reissue-painos kyseisestä levystä. Tuplalevypaketti sisältää varsinaisen Outcast-tuotoksen sekä vielä lisäksi löytyy vuoden 1998 Dynamo Open Air-livetaltiointi. Outcast on julkaistu vuonna 1997 ja on yhtyeen 8. albumi. Levy ei ole ehkä ihan kaikkein paras Kreator-tuotos, mutta kyllähän tämä on levy joka pitää jokaisen thrash-fanin saada hyllyyn. Levy sai aika ristiriitaisen vastaanoton fanien keskuudessa, sillä levyllä on uusia elementtejä kuten vokooderin käyttö ja senhän tietää, että miten thrash metalin suurkuluttajat tähän suhtautuvat, eli hyppivät seinille.

Parasta levyssä on ihan huikea kansitaide. Kannet on suunnitellut pääasiallisesti Dirk Rudolph, jonka kansitaide on synkkä ja dekadenttinen. Reissue-versioon on myös tuotu muuta taidetta, mutta Rudolphin taide on kyllä mykistävää. Tässä on vinyylilevyn etu kun isot kannet tuo visuaalisuuden esiin, niin hyvässä kuin pahassa.

Reissue versiossa ”Mille” Petrozza kertoo levyn teosta ja biisien taustoista. Petrozza avaa myös ilmapiiristä jossa levy tehtiin. Elettiin aikaan jolloin thrash ei todellakaan ollut kaupallisuuden huipulla. Yhtye koki ennen levytyksiä jälleen miehistön vaihdoksen ja levy-yhtiö antoi painetta, koska Kreatoriin oltiin panostettu taloudellisesti isosti. Levy onkin aiheeltaan synkkä ja ahdistunut. Kansitaiteen visuaalisuus tukee hyvin levyn sielunmaisemaa ja yhtyeen mielentilaa.

Roxy Music: Flesh + Blood.

Roxy Music on vuonna 1971 perustettu englantilainen yhtye. Yhtyeen perustajana toimi legendaarinen Bryan Ferry, joka on myös tehnyt hienon uran sooloartistina.
Flesh + Blood on vuonna 1980 julkaistu yhtyeen kahdeksas albumi. Levy nousi julkaisuviikolla brittien listan kärkeen ja menestyen mukavasti myös muualla.

Roxy Music ei ole aiemmin tuttu yhtye itselleni ja päätin hankkia levyn, kun monet ovat kehuneet yhtyettä. Itselleni tämä levy ei oikein nosta minkäänlaisia tunteita, tosin tällainen taidepop ei ikinään ole ollutkaan mikään lähellä sydäntä oleva musiikkityyli. Hienosti tuotettu levy, mutta jotenkin musiikin pitäisi saada herätettyä tunteita, oli ne sitten liikutusta, inhoa tai riemua, mutta tämä levy aiheutti itselleni melko välinpitämättömän fiiliksen. Kivaa musaa, mutta levy jää hyllyyn lepäämään.

AC/DC: In the Beginning Volume 1 ja 2.

Tuli bongattua netistä myynti-ilmoitus bootlegistä, jossa ilmoitettiin kyseessä olevan Dave Evansin aikainen livetallenne. Tallenne kulkee nimellä AC/DC In the beginning volume 1 ja 2. Kyseessä on tuplalevy ja tiedon mukaan tämä olisi ensimmäinen tallenne AC/DC:n keikasta. Keikka on ilmeisesti nauhoitettu 31.3.1974. Sydneyssä, Hampton Cort Hotelissa.

Tiettävästi AC/DC veti ensimmäisen keikan uutenavuotena 1973/74, joten tämä tallenne on todellakin ihan alkuajan tallenne. Tallenne on ilmeisesti laulaja Dave Evansin arkistoista ja laatuhan ei päätä huimaa, mutta kyllä siinä pääsee fiilikseen bändin alkuajan meiningistä. Evansin ja Young-veljesten lisäksi keikalla soittavat rumpali Noel Taylor ja basisti Neil Smith.

Bändi esittää keikalla pääasiassa cover-biisejä, mutta löytyy sieltä mm. Soul Stripper-biisi sekä jonkinlainen aihio Rock ’n’ Roll Singer-biisistä. Se versio joka on päätynyt virallisille levyille, niin siihen on merkattu yhdeksi tekijäksi Bon Scott.

Tallenne on kultaa tosifaneille, mutta muille se ei anna juurikaan mitään äänityksen laadun takia. Kyseistä levyä on ilmeisesti tehty vain 200 kappaletta, joten vaikea kyseistä tallennetta on löytää.

Freud Marx Engels & Jung: Siunattu Hulluus

Siunattu Hulluus on ”Froikkareitten” toinen albumi, joka julkaistiin vuonna 1987 ja levy sisältää yhtyeen omia biisejä, jotka on kirjoittanut jo edesmennyt legendaarinen Mikko Saarela sekä joukko käännösbiisejä.

Levy tarttui äskettäin kirpputorilta mukaan ja nuorempana tuli kuunneltua paljonkin ”Froikkareita”. Hyvältähän tämä levy kuulostaa edelleenkin ja onhan tämä bändi suomikantrin ikoni. Käännökset ovat paikoittain nerokkaita esim. Elämä On Aika Tulsaa, joka on käännös Don Williamsin Tulsa Time-biisistä.

Hieno levy hienolta yhtyeeltä, joista osa jäsenistä on jo poistunut keskuudestamme, joten bändikin on haudattu viimeiseen lepoon.

Ghost: Prequelle

Ghostin Prequelle on vuonna 2018 julkaistu täyspitkälevy, jolla bändi polkaisi viimeistään itsensä kaikkien tietoisuuteen. Levy keikkui ympäri maailmaa listojen kärjessä ilmestyttyään.

Ghost sai julkisuutta bändin sisäisillä riidoilla, jossa osa muusta bändistä vaati oikeuksiaan bändin omistusoikeuksiin. Samasta asiasta johtuen alkoi myös paljastua bändin johtohahmo, jonka henkilöllisyyttä oli pidetty pimennossa. Keulahahmoksi on osoittautunut ruotsalainen Tobias Forge, joka on ennen Ghostia esiintynyt erilaisissa kokoonpanoissa vaatimattomalla menestyksellä. Yksi näistä yhtyeistä oli glam-rock-yhtye Crashdïet, jossa on esiintynyt myös suomalaisille tuttu Olli Herman.

Levy on tasapainoinen ja huolella tehty. Forge on kertonut, että levy on tuotettu yhteistyössä tuottaja Tom Dalgetyn kanssa. Levyllä on käytetty apuna ns. studiomuusikoita ja ystäviä, varsinaista bändiä levyllä ei kuulla. Yksi näistä muusikoista on Opethin Mikael Åkerfeldt.

Yllä olevalla kappaleella Ghost murtautui valtavirtaan ja kyllähän täytyy sanoa, että bändissä viehättää tämä loppuun hiottu visualisuus. Ei voi kun mielenkiinnolla odottaa mihin Forge vie bändiään, sillä aina on löytynyt uusi koukku, jolla fanit on yllätetty. Ghost tulee murtamaan genrerajoja ja keräämään kuuntelijoita laidasta laitaan, kuten raskaamman rockin jättiläiset Metallica ja Kiss on tehnyt.

Pepe Ahlqvist H.A.R.P.

Pepe Ahlqvist H.A.R.P. on vuonna 1988 perustettu yhtye, jossa soittivat kovan luokan muusikot, joista voisi mainita mm. Pepe Ahlqvist ja Jarmo Nikku.

Yhtyeen nimeä kantava ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 1989 ja jota tuli silloin nuorena kuunneltua paljonkin, mutta vuosien saatossa levy on kadonnut levyhyllystä. Paljonhan tätä levyä näkee kirppareilla ja nyt sitten päätin palauttaa kyseisen levyn hyllyyn takaisin.

Kyllähän tämä levy on yksi Suomi-bluesin klassikkoja ja levyn avausbiisi Back to the Riverhän oli jonkinmoinen hitti myös silloin. Itse en ole blues-musiikin suurimpia faneja, mutta tämä levy on kyllä ihan kivaa kuunneltavaa. Luokittelisin tämän helpoksi kuunneltavaksi rhythm and blues-levyksi. Tästä on helppo aloittaa tutustuminen bluesmusiikin saloihin.

King Kobra: Thrill of a Lifetime

King Kobra on vuonna 1983 rumpali Carmine Appicen toimesta perustettu yhtye. Appice perusti yhtyeen sen jälkeen kun oli pienen stintin kuulunut Ozzy Osbournen yhtyeeseen, jossa hän soitti Ozzyn Bark at the Moon-kiertueen Eurooppa-osion.

Thrill of a Lifetime on vuonna 1986 julkaistu king Kobran toinen julkaisu ja samalla laulaja Mark Freen viimeinen levy bändin riveissä.

Levy on tasapainoinen ja laadukas julkaisu, mutta mikään yksittäinen kappale ei hyppää esiin. Levyltä löytyy myös rap-osio kappaleessa Home Sweet Home. Ensimmäisiä rap- ja rock-musiikin yhdistelmiähän alkoi noihin aikoihin putkahdella ja Paul Stanley taisi olla edelläkävijöitä tässä genressä.

Levyltä löytyy myös kappale Iron Eagle (Never Say Die), joka pääsi vuonna 1986 julkaistuun Iron Eagle-elokuvan soundtrackille.

Huora, Apollo 24.8.2019

24.8.2019 Apollo-klubilla Turussa oli esiintymässä Huora, jota kai voisi kutsua crossover-bändiksi tai kuten monesti luokitellaan punk-bändiksi. Ennakko-odotukset olivat todella kovat bändin suhteen, sillä kyllähän tämä ryhmä on noussut ryminällä monen musiikinystävän tietoisuuteen. Ryhmän suosio kasvaa laidasta laitaan, monen musiikkityylin kannattajan keskuudessa.

Odotukset täyttyivät täydellisesti, sillä kun bändi astui lavalle ja polkaisi ensimmäisen soinnun käyntiin, niin silloin tuntui, että nyt pantiin kaasu pohjaan. Keikka kesti noin tunnin verran encoreineen ja sen tunnin aikana bändi ei kertaakaan nostanut jalkaa kaasupolkimelta, vaan ruoski yleisön, jota oli todella mukavasti, sellaiseen hurmioon, että allekirjoittanut ei ole ennen Apollossa nähnyt.

Täytyy sanoa, että Huora on tällä hetkellä yksi mielenkiintoisimmista yhtyeistä Suomessa ja voin suositella keikkakokemusta kaikille, sillä bändillä on todella raivokas, mutta silti tarkka ote lavalla. Upea keikkakokemus.

Alexis: Alexis

Alexis on vuonna 1974 perustettu, voisi kai luokitella poprock-yhtyeeksi. Yhtye sai levytyssopimuksen MCA-levy-yhtiön kanssa ja kyseinen levy julkaistiin vuonna 1977. Levy jäi bändin ainoaksi julkaisuksi huonon levymyynnin takia.

Ei tämä huono levy ole, mutta 70-luvulla varmaan putkahteli ilmaan monia muitakin samanlaisia bändejä ja vaikea on sieltä nousta esiin. Kyllähän levy osoittaa, että bändillä voisi olla potentiaalia, sillä todellakin ihan mallikas ensilevy. Musiikissa on paljon samoja vivahteita kuin Totolla, tosin Alexishan on perustettu aikaisemmin kuin Toto.

Miksi siis Toto on tänään Toto ja Alexis katosi kartalta johtunee siitä, että esim. Toton esikoislevyllä löytyy hittikappale Hold The Line ja Alexisin tuotanto oli tasapaksua, josta puuttui se hittibiisi jolla voisi erottua massasta.