Out of the Cellar on RATT-yhtyeen vuonna 1984 julkaisema debyyttialbumi. Yhtye aloitti toiminnan Mickey Ratt-nimellä jo vuonna 1976, tosin esivaiheita oli ollut jo muutama vuosi aiemmin. Yhtyeen laulaja Stephen Pearcyn toimesta yhtye perustettiin San Diegossa, mutta varsinainen suosio saavutettiin, kun yhtye muutti Los Angelesiin ja muutti nimensä RATTiksi, jota voidaankin kutsua varsinaiseksi RATT-yhtyeen synnyksi.

Out of the Cellar on debyyttialbumiksi laadukas paketti, joka myös toi yhtyeelle valtavan suosion ja jota monesti myös pidetään yhtyeen parhaimpana levynä. Levy sisältää muutaman menevän rallin, kuten Wanted Man ja Round and Round. Varsinkin Round and Round on tarttuva biisi ja se jää soimaan päähän mukavalla tavalla.

Bändi on soittotaitoinen ja laulaja Stephen Pearcyn omaperäinen lauluääni tekee yhtyeestä mielenkiintoisen kuunneltavan, mutta valitettavasti yhtye on kautta historian kärsinyt sisäisistä riidoista, joka on estänyt yhtyettä nousemaan aivan sinne kirkkaimpiin valoihin.

Anita Hirvosen Ans Kattoo Ny-levy on vuonna 1983 julkaistu iskelmälevy, joka on rikkoi kultalevyrajan. Levyn tuottajana hääri monen iskelmälevyn taustapiru Chrisse Johansson.

Iskelmä ei ole ihan omaa sydäntä lähellä oleva musiikkityyli, mutta silti tämä levy jo vetää aika hiljaiseksi. Varmaan paljon pitää laittaa aikakauden piikkiin, mutta onhan nämä jotkut sanoitukset vähintäänkin erikoiset. Esimerkiksi ”pidä poika pulssi puntarissa” saa mielikuvan laukkamaan mitä ihmeellisimpiin mielikuviin.

Jos pitää rempseästä iskelmästä, niin tässä sitä on. Mutta jos haluaa musiikista löytää jotain syvällistä, se onkin sitten ihan eri laulajaa haettava. Tosin ehkä kappaleista Joskus Kosket Sydäntäin ja Näätkö Hymyn Huulillain sitä syvällisyyttä voisi kaivaa, jos oikein on tarvetta tästä levystä sitä kaivaa.

Werewolves on vuonna 1974 Texasissa perustettu rockbändi, jonka taival rockmaailmassa jäi suhteellisen vaisuksi, vaikka eväitä ehkä olisikin ollut hiukan kovempaakin suosioon. Bändi julkaisi kaksi pitkäsoittoa ja vaipui sen jälkeen keikkailevaksi tusinabändiksi. Aika oli ajanut bändin musiikin ohi.

Tämä bändin nimeään kantava levy on julkaistu vuonna 1978 ja sen on tuottanut Andrew Loog Oldham, joka tunnetaan ehkä parhaiten Rolling Stonesin alkuaikojen managerina. Werewolves nimeä kantava levy on aika sekava kokonaisuus ja levyltä löytyy vaikutteita niin kantrimusiikista kuin englantilaisista rockyhtyeistä. Mukaan on myös mahtunut Smiley Lewisin One Night-kappale, jonka myös Elvis on levyttänyt, joten sekametelisoppa on valmis. Kyllähän levyn läpi kuuntelee, mutta ei siihen oikein sisään pääse, joten ei ihme, että levy ei mitään suurempaa suosiota saavuttanut, vaikka taustalla häärikin Andrew Loog Oldham.

Hauska yksityiskohta koskee yhtyeen kitaristia Seab Meadoria, sillä hänen historiaan kuuluu yhdistävä tekijä ZZ Topin Dusty Hillin ja Frank Beardia kanssa. Näiden kolmen yhteys löytyy yhtyeestä the Zompies tai itse asiassa bändin feikkiversiossa. The Zompiesin lyötyä hanskat tiskiin agentti kokosi yhtyeeseen uudet jäsenet ja veti Amerikan kiertueen feikkijäsenillä, mutta tämä kusetus on taas sitten ihan oma tarinansa.

Tuli ostettua CMX:n Veljeskunta-levy ja täytyy sanoa, että julkaisu yllätti täysin kuulijan. Levy on yhtyeen toinen ja se on julkaistu vuonna 1991, joten jos uudempi tuotanto on tuttua, niin tämä on ihan jotain muuta.

Levystä löytyy kaikuja Sielun Veljien tuotannosta ja myös viitteitä siihen mihin suuntaan yhtye on kulkenut tänä päivänä. Mm. Kätketty Kukka-kappaleessa on havaittavissa nyky-CMX:ää. Bändi hakee vielä linjaa levyllä, mutta bändin nerokkuus paistaa levystä läpi ja kertoo, että kyseessä ei tule olemaan ihan peruspumppu.

Uskon, että levy vaatii vielä kuuntelukertoja, joilla saadaan lisää ulottuvuutta tuotokseen. Ehdottomasti tulee löytymään myös uudestaan levylautaselle.

”Dancing With Strangers” on brittiläisen laulaja/lauluntekijän 9. albumi ja joka nosti Chris Rean kansainväliseksi tähdeksi. Levy liikkuu popin, rockin ja Bluesin välimaastoissa. Tunnelmaltaan ehkä voisi kutsua blues-levyksi.

Parasta levyssä ehdottomasti on tunnelma. Levy vaatii makustelua ja se ei välttämättä aukea ihan ensi kuuntelulla. Pikkuhiljaa levy alkaa avautumaan ja jos keskittyy sanoihin, niin sieltä paljastuu Rean upeat sanoitukset. Esimerkiksi ”Curse Of The Traveller” on sanoituksiltaan Pelle Miljoonan ”Moottoritie On Kuumaa”-henkinen biisi. Levyä voi suositella kuuntelemaan pimeinä syksyn iltoina, jolloin on helppoa uppoutua ”Dancing With Strangersin” tunnelmaan.

Ostin levyn osana isompaa kasaa ja omat odotukseni levyn suhteen ei ollut kovin kovat, sillä Rea on ollut itselleni aika etäinen tuttavuus. Mutta täytyy sanoa, että kyseinen levy yllätti täysin omat odotukseni, hieno levy.

Alla olevassa videossa Chris Rea kertoo taustoista levyn teosta.

Tuli ostettua Kreatorin Outcast-levy Turun Levymessuilta ja tämä on reissue-painos kyseisestä levystä. Tuplalevypaketti sisältää varsinaisen Outcast-tuotoksen sekä vielä lisäksi löytyy vuoden 1998 Dynamo Open Air-livetaltiointi. Outcast on julkaistu vuonna 1997 ja on yhtyeen 8. albumi. Levy ei ole ehkä ihan kaikkein paras Kreator-tuotos, mutta kyllähän tämä on levy joka pitää jokaisen thrash-fanin saada hyllyyn. Levy sai aika ristiriitaisen vastaanoton fanien keskuudessa, sillä levyllä on uusia elementtejä kuten vokooderin käyttö ja senhän tietää, että miten thrash metalin suurkuluttajat tähän suhtautuvat, eli hyppivät seinille.

Parasta levyssä on ihan huikea kansitaide. Kannet on suunnitellut pääasiallisesti Dirk Rudolph, jonka kansitaide on synkkä ja dekadenttinen. Reissue-versioon on myös tuotu muuta taidetta, mutta Rudolphin taide on kyllä mykistävää. Tässä on vinyylilevyn etu kun isot kannet tuo visuaalisuuden esiin, niin hyvässä kuin pahassa.

Reissue versiossa ”Mille” Petrozza kertoo levyn teosta ja biisien taustoista. Petrozza avaa myös ilmapiiristä jossa levy tehtiin. Elettiin aikaan jolloin thrash ei todellakaan ollut kaupallisuuden huipulla. Yhtye koki ennen levytyksiä jälleen miehistön vaihdoksen ja levy-yhtiö antoi painetta, koska Kreatoriin oltiin panostettu taloudellisesti isosti. Levy onkin aiheeltaan synkkä ja ahdistunut. Kansitaiteen visuaalisuus tukee hyvin levyn sielunmaisemaa ja yhtyeen mielentilaa.

Roxy Music on vuonna 1971 perustettu englantilainen yhtye. Yhtyeen perustajana toimi legendaarinen Bryan Ferry, joka on myös tehnyt hienon uran sooloartistina.
Flesh + Blood on vuonna 1980 julkaistu yhtyeen kahdeksas albumi. Levy nousi julkaisuviikolla brittien listan kärkeen ja menestyen mukavasti myös muualla.

Roxy Music ei ole aiemmin tuttu yhtye itselleni ja päätin hankkia levyn, kun monet ovat kehuneet yhtyettä. Itselleni tämä levy ei oikein nosta minkäänlaisia tunteita, tosin tällainen taidepop ei ikinään ole ollutkaan mikään lähellä sydäntä oleva musiikkityyli. Hienosti tuotettu levy, mutta jotenkin musiikin pitäisi saada herätettyä tunteita, oli ne sitten liikutusta, inhoa tai riemua, mutta tämä levy aiheutti itselleni melko välinpitämättömän fiiliksen. Kivaa musaa, mutta levy jää hyllyyn lepäämään.

Tuli bongattua netistä myynti-ilmoitus bootlegistä, jossa ilmoitettiin kyseessä olevan Dave Evansin aikainen livetallenne. Tallenne kulkee nimellä AC/DC In the beginning volume 1 ja 2. Kyseessä on tuplalevy ja tiedon mukaan tämä olisi ensimmäinen tallenne AC/DC:n keikasta. Keikka on ilmeisesti nauhoitettu 31.3.1974. Sydneyssä, Hampton Cort Hotelissa.

Tiettävästi AC/DC veti ensimmäisen keikan uutenavuotena 1973/74, joten tämä tallenne on todellakin ihan alkuajan tallenne. Tallenne on ilmeisesti laulaja Dave Evansin arkistoista ja laatuhan ei päätä huimaa, mutta kyllä siinä pääsee fiilikseen bändin alkuajan meiningistä. Evansin ja Young-veljesten lisäksi keikalla soittavat rumpali Noel Taylor ja basisti Neil Smith.

Bändi esittää keikalla pääasiassa cover-biisejä, mutta löytyy sieltä mm. Soul Stripper-biisi sekä jonkinlainen aihio Rock ’n’ Roll Singer-biisistä. Se versio joka on päätynyt virallisille levyille, niin siihen on merkattu yhdeksi tekijäksi Bon Scott.

Tallenne on kultaa tosifaneille, mutta muille se ei anna juurikaan mitään äänityksen laadun takia. Kyseistä levyä on ilmeisesti tehty vain 200 kappaletta, joten vaikea kyseistä tallennetta on löytää.

Siunattu Hulluus on ”Froikkareitten” toinen albumi, joka julkaistiin vuonna 1987 ja levy sisältää yhtyeen omia biisejä, jotka on kirjoittanut jo edesmennyt legendaarinen Mikko Saarela sekä joukko käännösbiisejä.

Levy tarttui äskettäin kirpputorilta mukaan ja nuorempana tuli kuunneltua paljonkin ”Froikkareita”. Hyvältähän tämä levy kuulostaa edelleenkin ja onhan tämä bändi suomikantrin ikoni. Käännökset ovat paikoittain nerokkaita esim. Elämä On Aika Tulsaa, joka on käännös Don Williamsin Tulsa Time-biisistä.

Hieno levy hienolta yhtyeeltä, joista osa jäsenistä on jo poistunut keskuudestamme, joten bändikin on haudattu viimeiseen lepoon.