Ghostin Prequelle on vuonna 2018 julkaistu täyspitkälevy, jolla bändi polkaisi viimeistään itsensä kaikkien tietoisuuteen. Levy keikkui ympäri maailmaa listojen kärjessä ilmestyttyään.

Ghost sai julkisuutta bändin sisäisillä riidoilla, jossa osa muusta bändistä vaati oikeuksiaan bändin omistusoikeuksiin. Samasta asiasta johtuen alkoi myös paljastua bändin johtohahmo, jonka henkilöllisyyttä oli pidetty pimennossa. Keulahahmoksi on osoittautunut ruotsalainen Tobias Forge, joka on ennen Ghostia esiintynyt erilaisissa kokoonpanoissa vaatimattomalla menestyksellä. Yksi näistä yhtyeistä oli glam-rock-yhtye Crashdïet, jossa on esiintynyt myös suomalaisille tuttu Olli Herman.

Levy on tasapainoinen ja huolella tehty. Forge on kertonut, että levy on tuotettu yhteistyössä tuottaja Tom Dalgetyn kanssa. Levyllä on käytetty apuna ns. studiomuusikoita ja ystäviä, varsinaista bändiä levyllä ei kuulla. Yksi näistä muusikoista on Opethin Mikael Åkerfeldt.

Yllä olevalla kappaleella Ghost murtautui valtavirtaan ja kyllähän täytyy sanoa, että bändissä viehättää tämä loppuun hiottu visualisuus. Ei voi kun mielenkiinnolla odottaa mihin Forge vie bändiään, sillä aina on löytynyt uusi koukku, jolla fanit on yllätetty. Ghost tulee murtamaan genrerajoja ja keräämään kuuntelijoita laidasta laitaan, kuten raskaamman rockin jättiläiset Metallica ja Kiss on tehnyt.

Pepe Ahlqvist H.A.R.P. on vuonna 1988 perustettu yhtye, jossa soittivat kovan luokan muusikot, joista voisi mainita mm. Pepe Ahlqvist ja Jarmo Nikku.

Yhtyeen nimeä kantava ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 1989 ja jota tuli silloin nuorena kuunneltua paljonkin, mutta vuosien saatossa levy on kadonnut levyhyllystä. Paljonhan tätä levyä näkee kirppareilla ja nyt sitten päätin palauttaa kyseisen levyn hyllyyn takaisin.

Kyllähän tämä levy on yksi Suomi-bluesin klassikkoja ja levyn avausbiisi Back to the Riverhän oli jonkinmoinen hitti myös silloin. Itse en ole blues-musiikin suurimpia faneja, mutta tämä levy on kyllä ihan kivaa kuunneltavaa. Luokittelisin tämän helpoksi kuunneltavaksi rhythm and blues-levyksi. Tästä on helppo aloittaa tutustuminen bluesmusiikin saloihin.

King Kobra on vuonna 1983 rumpali Carmine Appicen toimesta perustettu yhtye. Appice perusti yhtyeen sen jälkeen kun oli pienen stintin kuulunut Ozzy Osbournen yhtyeeseen, jossa hän soitti Ozzyn Bark at the Moon-kiertueen Eurooppa-osion.

Thrill of a Lifetime on vuonna 1986 julkaistu king Kobran toinen julkaisu ja samalla laulaja Mark Freen viimeinen levy bändin riveissä.

Levy on tasapainoinen ja laadukas julkaisu, mutta mikään yksittäinen kappale ei hyppää esiin. Levyltä löytyy myös rap-osio kappaleessa Home Sweet Home. Ensimmäisiä rap- ja rock-musiikin yhdistelmiähän alkoi noihin aikoihin putkahdella ja Paul Stanley taisi olla edelläkävijöitä tässä genressä.

Levyltä löytyy myös kappale Iron Eagle (Never Say Die), joka pääsi vuonna 1986 julkaistuun Iron Eagle-elokuvan soundtrackille.

Alexis on vuonna 1974 perustettu, voisi kai luokitella poprock-yhtyeeksi. Yhtye sai levytyssopimuksen MCA-levy-yhtiön kanssa ja kyseinen levy julkaistiin vuonna 1977. Levy jäi bändin ainoaksi julkaisuksi huonon levymyynnin takia.

Ei tämä huono levy ole, mutta 70-luvulla varmaan putkahteli ilmaan monia muitakin samanlaisia bändejä ja vaikea on sieltä nousta esiin. Kyllähän levy osoittaa, että bändillä voisi olla potentiaalia, sillä todellakin ihan mallikas ensilevy. Musiikissa on paljon samoja vivahteita kuin Totolla, tosin Alexishan on perustettu aikaisemmin kuin Toto.

Miksi siis Toto on tänään Toto ja Alexis katosi kartalta johtunee siitä, että esim. Toton esikoislevyllä löytyy hittikappale Hold The Line ja Alexisin tuotanto oli tasapaksua, josta puuttui se hittibiisi jolla voisi erottua massasta.

Vikingarna on vuonna 1958 perutettu ruotsalainen tanssiyhtye, joka keikkaili melkein 50 vuotta. Yhtye teki keikkaa ahkerasti ympäri pohjoismaita, myös Suomessa yhtye on käynyt tanssittamassa suomalaista tanssikansaa.

Kramgoa Låtar 16 on yhtyeen 22. julkaisu ja levyä on äänitetty vuosien 1987 ja 1988 vaihteessa. Levy tuli markkinoille vuonna 1988.

Levy sisältää perinteistä ruotsalaista tanssimusiikkia ja omaan makuun ei oikein uppoa kyseinen genre, mutta varmaan kyseisen kuuntelijakunnassa tämä levy on taas ollut jättimenestys. Yhtye oli kyseisenä vuonna myös Grammis-ehdokkaana, joka on ruotsalaisten legendaarinen musiikkialan gaala, vuoden tanssiyhtye-kategoriassa.

Ehkä tämäkin levy palaa hyllyyn pölyttymään ja joskus vuosien päästä päätyy takaisin levylautaselle.

Näin lauantain kunniaksi alla kappale Lördagsafton kyseiseltä levyltä

Arja Saijonmaa on tunnettu suomalainen laulajatar, joka taitaa nykyisin vaikuttaa Ruotsissa. Tämä taiteellinen monilahjakkuus on vaikuttanut musiikin lisäksi mm. teatterilavoilla.

Arja Saijonmaa: Arja Saijonmaa – levy on kokoelmalevy Arjan tuotannosta. Levyltä löytyy kaikille suomalaisille tuttuja kappaleita mm. Elämä Juoksuhaudoissa ja Satumaa.

Kokoelma on julkaistu vuonna 1987 Safir -levy-yhtiön nimissä, joka kuului Fazerin omistamiin levymerkkeihin. Levy on perinteinen tämän sukupolven kokoelmalevy, joihin on tuotu kaikille tuttuja kappaleita vailla mitään riskejä. Arjalla kyllä ääntä löytyy, mutta kyllä kappalevalinnat ovat niin tylsiä ja moneen kertaan kuultuja klassikkoja.

Kerran kuunneltu levy ja saattaa hetki mennä ennen kuin tähän levyyn palaan.